Tervetuloa vuosi kaksituhattakuusitoista!

Syksy meni, joulu meni ja uusi vuosi porskuttaa hurjaa vauhtia eteenpäin.
Odotukset tätä vuotta kohtaan on korkealla. Mieleiset työt saavat jatkua ainakin kesään, kevään mittaan muutamme _uuteen_ kotiin ja kesän kruunaa alkava äitiysloma ja kolmen koon koplan muuttuminen neljän koon koplaksi. Kyllä! Meille tulee pienenpieni tuhisija taas elämää ilostuttamaan :) Odotamme pienokaista innolla koko perhe, myös meidän pienimmäinen, jonka hoivavietti on ihanasti puhjennut kukkaansa. Toivossa on hyvä elää, että se jatkuu myös heinäkuussa, jolloin hellän isosiskon otteita tietysti mielellään olisin todistamassa :) 

Normaalisti tässä vaiheessa hössöttäisin lastenvaunujen hankinnan kanssa, miettisin mitä kaikkea tarvitsee hankkia. Nyt en ole osannut. Vaunut on ennestään, koska näin suuren vaivan löytääkseni hyvät meidän pienimmäisen odotusaikana ja niillä pärjätään hienosti myös tulokkaan kanssa. On turvakaukalot, sängyt ja kaikki mitä kuvitella saattaa. Paitsi auto. Mutta mitä pienistä ;) Vaihdetaan sitten kun jaksetaan asiaan paneutua. Nyt kevään mittaan muutto tekee omat haasteensa ja näin ollen se on nyt ensimmäinen etappi... Huhtikuun tienoilla :) Mutta uuteen kotiin päästyäni alan varmasti suunnitella ja rakennella mielessäni vauvan sängylle paikkaa ja hankkimaan tarvittavia pieniä vaatteita yms. Mutta mitä vähemmän tavaraa on muuttoa ennen hankittu, sitä helpommalla pääsemme.

Nautin työstäni, viihdyn oikein hyvin. Mutta olen enemmäin kuin innoissani tulevasta äitiyslomasta. Esikoinen aloittaa syksyllä 2lk, keskimmäinen aloittaa koulutiensä samaan aikaan. Nuorimmaisen saan otettua päiväkodista pois (päiväkodin henkilökunta on kyllä ollut aivan mahtavaa, kiitos heille siitä!)  ja hän saa aloitettua kerhotaipaleen aivan kuten isosisaruksensa aikanaan :) Toivon suuresti, että tämän tulevan pienokaisen äitiysloman jälkeen saisin kotona olon ohessa suoritettua kätilöopintoni, jotka odottavat sopivaa aikaa. Olisi ihana olla pääasiassa kotona ja välillä käydä koulussa :) Tämä saattaa olla mahdollista mieheni vuorotyön ansiosta, mutta se on sitten syksyn 2017 asia. Nyt keskityn äitiysloman odottamiseen, joka tuntuu olevan aivan nurkan takana, vaikka toisaalta raskaus on aika alkuvaiheessa. Muutama hassu kuukausi ja "kotoilu" saa alkaa. Maailman parasta! 

Talvi-, kevät- ja syysvauvat meillä jo onkin. Ihanaa saada myös neljäs vuoden aika edustettuna perheeseen. Saa juhlia syntymäpäiviä tasaiseen tahtiin pitkin vuotta <3 :D

Syksyistä juhlahumua :)

Syksy. Se on taas saapunut kaupunkiin ja mä niin nautin! Mikään vuodenajoista ei vedä vertoja syksylle! 

Työt jatkuu jatkumistaan, opiskelukuviot päätin siirtää "sitten joskus kun..."- otsikon alle. Nyt tuntuu siltä, ettei tähän saumaan ole sille oikea aika (ellei nyt joku älytön onni potki ja voiteta miljoonia lotosta! ;) ) ja mietin asiaa myöhemmin uudelleen. 

Liikkumisen suhteen olen sen verran muutoksia tehnyt, että otin kuin otinkin salikortin. Kyllä se vaan niin on, että ryhmäliikuntatunnit on mun juttuni ja niissä käymisestä nautin todella! Nyt siis tämän kuun olen siellä käynyt ja tuloksena -3,5kg ja kevyempi mieli kaupan päälle :) Jes!

Eilen yllätimme isovanhempani 70-vuotissyntymäpäivillä. Joskus keväällä tuli mieleeni, että olisipa kivaa järkätä heille yhteiset yllärisynttärit (tänä vuonna kummallakin tuo 70v päivä) ja kaikki meni enemmän kuin täydellisesti. Olimme yhdessä äitini, siskoni, veljeni ja tätini kanssa kutsuneet isovanhempieni sisarukset, kaikki lapsenlapset ja tietysti omat lapseni eli heidän lapsenlapsenlapsensa :) Tunnelma oli ihana, vaahteranlehdet koristivat valkoisilla liinoilla kynttilöiden ja kristallien seassa pöytiä (valitettavasti kuvissa ei välity tunnelma niin hyvin ...). Tarjolla oli äitini valmistamaa lohilaatikkoa salaattien ja patonkien kera, jälkkäriksi tietysti voileipäkakkuja ja täytekakkua muiden oheisten lisäksi :) Synttärisankarit sain kunnian hakea paikalle täysin yllätettynä ja juhlapaikalle päästessämme oli vastassa juhlavieraat skumppalasien kanssa paljon onnea vaan- laulua laulaen :) Liikutuksen kyyneliltä ei vältytty, yllätys onnistui täydellisesti! Söimme, juttelimme, pidimme puheita, katsoimme kuvakoosteita vuosien varrelta ja kevennyksenä vähän leikimmekin :) 

Ihan täydellinen päivä :) Samassa paikassa olemme viimeksi juhlineet silloin, kun esikoisemme ristiäiset vietettiin siellä vuonna 2008. 2007 vuonna siellä juhlimme  minun ja mieheni yhteisiä valmistujaisia sekä samana vuonna olleita veljeni rippijuhlia :) Paikka on kyllä erittäin sopivaksi todettu tällaisiin pieniin juhliin, jotka kuitenkin kotona vietettäväksi ovat liian suuret. Meitä oli paikalla eilen noin 25 henkilöä :)

Ikimuistoinen päivä! 

Oppia ikä kaikki.

Se joka mua vähänkin tuntee ja mun viime vuosien matkaa on seurannut, ei yhtään ylläty, että päätin hakea kevään yhteishaussa kouluun. Johan edellisistä opinnoista on tässä kulunut pari kuukautta :D 

Ajatuksenani oli, etten aloittaisi opintoja vielä vaan siirtäisin niitä parilla vuodella. Mutta eihän se niin käynytkään... Tänä vuonna on tullut uusi muutos, jonka myötä amk-opintojen siirtäminen ei onnistukaan kuin vanhempainvapaalla, armeijassa tai sairauslomalla ollessa. Eli kouluun olisi käytävä sillä PÄÄSIN ensiyrittämällä opiskelemaan KÄTILÖKSI! Mun vuosien ja vuosien haaveeni on toteutumassa... :)

Vai onko? 

 Tuntuu aika hullulta... Saan tehdä tällä hetkellä työtä, josta nautin täysillä. Työkaverit on huippuporukkaa, työ sisällöltään mieleistä ja mikä parasta päivätyö ma-pe! Mutta silti veri vetää äitiyshuoltoon vieläkin vahvemmin... Välillä mietin, että tää on ihan silkkaa hulluutta edes harkita lähtevänsä tämän oven taakse kurkkimaan. Mä olen siinä pisteessä nyt, missä toivoin vuosi sitten olevani: terveydenhoitaja neuvolassa.. Mä olen aina ollut tunteet edellä menevä ihminen ja siksi olisi vaikea jättää tätä tähän. :)

Syksystä tulisi tiivis. Koen, että ehkä liiankin. Senpä vuoksi olen nyt punninnut asioita monelta kantilta. Alkuun olin varma, että "kyllä mä selviän" ja koska kovalla tahdolla olen päässyt ties minkä kivien läpi, miksen pääsisi tämänkin.... Mutta järki voittaa. Mulla on syksyllä _mahdollisuus_ tehdä lyhyempää viikkoa, nauttia neljästä työpäivästä ja kolmesta vapaapäivästä viikossa. Mulla on mahdollisuus viettää vapaa-aikaa perheen kanssa, olla murehtimatta tekemättömiä kouluhommia. Mulla on mahdollisuus tehdä työt töissä, laittaa työpaikan ovi kiinni ja viettää vapaa-aika tärkeimpien kanssa. Mä en halua tähän elämänvaiheeseen sotkea sitä kaikkea sillä, että täytän kalenterini liian täyteen ja stressaannun.

Mulla oli ruusuinen suunnitelma tehdä töitä neljänä päivänä viikossa ja opiskella siihen lisäksi sen verran mitä nyt saan "siinä sivussa" tehtyä. Mutta tunnen itseni liian hyvin ja tiedän, että se olisi minulle ylitsepääsemätön haaste. Antaisin itsestäni 150%, mutten kuitenkaan 100% millekään asialle? Mä en näe itseäni suorittamassa vain osaa opinnoista, koska tiedän, että kun johonkin ryhdyn, haluan tehdä sen täysillä. Sen takia olenkin varma, että kun jossain vaiheessa opiskeluihin suuntaan, haluan pystyä antamaan sille sen vaatiman määrän aikaa... Ja jos haluaisin nyt päästä opintoihin kiinni, joutuisin joustamaan töistä. Ja jotta voisin tehdä töitä, joutuisin joustamaan samalla myös opinnoista. Ja mikä pahinta: jos tekisin töitä ja opiskelisin, joutuisin joustamaan perheen kanssa vietetystä ajasta. 

Tällä hetkellä mä valitsen järjellä ja sydämellä.
Mä haluan höllätä ja nauttia siitä mitä mulla jo on :)
Ihana työ ja ihana perhe!

Salil eka, salil vika.. Eikös?

Liikunta ja minä. 

(Seuraavan postauksen taidan tehdä sitten teemalla Ruoka ja minä. Siitä tulee mielenkiintoista..)

Mä vietin lapsuuteni joukkuevoimistelun parissa, jonne löysin tieni 7-8- vuotiaana. Sen siivittämänä mentiin aina 7-8-luokalle asti, jolloin oli "parempaakin tekemistä" ja tyhmyyksissäni lajin lopetin. Oon katunu sitä päätöstä vähän väliä siitä asti. 

Opiskeluaikoina liikuin lähinnä koulumatkoilla, jolloin kävelin juna-asemalta koululle. Eli ei kovin hikistä hommaa ollut... Mutta parempi sekin kuin ei mitään. Sitten muutinkin oppilaitoksen asuntolaan ja liikuin lähinnä asuntolasta kouluun ja takasin.. Ehkä muutaman sata metriä varmaan päivän aikana. Ja niin, kyllähän sen sitten tietää, kun ei takapuoltaan juuri mihinkään liikuta ja ruoka maistuu, miten siinä käy. 

No, joka tapauksessa. Esikoisen odotuksen aikaan minulla todettiin raskausdiabetes, jonka vuoksi ehkä onneksikin, ruokavalio oli tiukka. Raskauskiloja tuli kohtuudella. Toisen odotuksen aluksi oli edellisestä jäljellä muutama hassu kilo (raskaus alkoi esikoisen ollessa vähän alle puolivuotias) ja tietysti sitten sain useamman lisää. Toisen raskauden jälkeen kuitenkin päätin tehdä asialle jotain ja sainkin itseäni niskasta kiinni.. Kuntosalijäsenyyden ja ryhmäliikuntatuntien avulla sain kiloja putoamaan. Hetkeksi...

Opiskelujen alkaessa oli aika todella kortilla ja varsinkin aluksi aikaa treenaamiselle jäi tosi vähän. Tuntui hölmöltä maksaa isoa kuukausimaksua jäsenyydestä, jota ei kuitenkaan päässyt hyödyntämään riittävästi. Lopetin salijäsenyyteni ja näin ollen liikunta koostui lähinnä koulumatkakävelystä. Opintojen aikaan valmensin kyllä pieniä joukkuevoimistelijan alkuja, mutta en siellä kyllä voi sanoa liikkuneeni ihan hirveästi. 

Keväällä 2012 liikuntakärpänen puraisi taas ja liityin uudelleen kuntosalin jäseneksi. Sain pudotettua kevään-kesän 2012 aikana 10kg ja kunto koheni huomattavasti :) Liikunta jatkui syksyn ajan ja kun tulin raskaaksi joulukuussa 2012, alkoi liitoskivut hyvin äkkiä vaivata niin, ettei liikkumisesta tullut juuri mitään. Onnekseni jo tekemäni työ pelasti minut ja uhmasin todennäköisyyksiä saamalla kahdesta sokerirasituskokeesta raskausaikana priimat arvot ja vältin raskausdiabeteksen (kahdessa aiemmassa raskaudessa se siis oli). Jälleen kerran laitoin kortin tauolle liitoskipujen siivittelemänä.. Palasin liikunnan pariin synnytyksen jälkeen aktivoimalla jäsenyyteni uudelleen. Liikuin säännöllisen epäsäännöllisesti keväällä ja kesällä 2014, kunnes opinnot jatkuivat syksyllä.. Ja voin kertoa, että opintojen loppuun saaminen on vienyt multa kaiken mahdollisen energian ja ajan eikä liikuntaharrastukset olleet yksinkertaisesti mahdollisia, ainakaan säännöllisesti..

Nyt sitten, kun opiskelut on ohi ja vapaa-aikaa jää muuhunkin kuin kouluhommien takia koneella istumiseen niin olenkin päättänyt ottaa härkää sarvista ja tehdä asioille jotain. Salijäsenyys olisi ehkä se toimivin ratkaisu mulle, koska nautin suunnattomasti ryhmäliikuntatunneista (mm. Balance, Pump, Zumba...), mutten aio nyt sitoutua mihinkään saliin. Olen päättänyt herättää eloon sen saman juoksukärpäsen, joka puraisi jo keväällä 2012! Juoksutreenin lisäksi aion tehdä kotona treeniä kahvakuulaa ja youtubea hyödyntäen :D Eli bodybalancea en aio unohtaa, sen verran lähtemättömän vaikutuksen se on tehnyt, vaan hyödynnän netistä löytyviä videoita :) 

Olen ollut pienten tavoitteiden ihminen aina. Tai siis tykkään asettaa sellaisia pieniä tavoitteita matkan varrelle, jotka motivoivat eteenpäin. Viime kesänä oli tavoitteena seistä 1min käsillä.. No, se saavutettiin, mutta uutta ei asetettu tilalle. Nytpä olenkin päättänyt, että keskityn notkeuden palauttamiseen sekä vartalonhallintaan ja otan venyttelyt vahvasti mukaan :) Hyödynnän kotitreeneissäni voimistelutaustaani siinä, mitä teen ja miten :) Trampoliinikin on tuossa pihalla vasta hankittuna... Ehkä jossain vaiheessa uskallan siihenkin käydä pomppimaan pelkäämättä sen hajoamista :D

Syksymmälle olen suunnitellut kyllä ryhmäliikuntaa, mutta katsotaan nyt.. Kerron siitä tarkemmin, jos päätän lähteä juttuun mukaan! :)

Matkaa on, mutta niin on aikaakin! Mikään kiire ei ole ja siksipä olenkin varma, että onnistun. -15kg tuntuu nyt hurjalta ja raskaalta saavuttaa, mutta eipä sitä ylimääräistä ole kiva mukanakaan kantaa. Täysillä tsempillä vaan eteenpäin.. Ehkä kesällä 2016 peilistä katsoo taas se sama Suvi kuin kesällä 2012? :)

Tuore terveydenhoitaja AMK!

Nyt on sitten opinnot purkissa ja tämä viikko tarkoitus lomailla ennen töiden alkua. Olen onnekkaassa asemassa, että olen aloittamassa työt paikassa, johon olen kaikki nämä vuodet tähdännyt. Luin aikaisemman postaukseni, jossa kirjoittelin, että toivon olevani tässä pisteessä valmistumisen kynnyksellä. Ei ole ihan jokaiselle luokkatoverille riittänyt terveydenhoitajan töitä, joten olen enemmän kuin kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Lyhyt pätkähän se näin alkuun on, mutta tärkeää työkokemuksen kannalta.

Viikonloppuna vietettiin minun valmistujaisiani ja keskimmäisen 6-vuotis syntymäpäivää :) Ihana ystäväni J leipoi kakut juhliini toiveideni mukaan. Perinteisesti oma mummini on leiponut täytekakun juhliin kuin juhliin ja myös tällä kertaa hän teki perinteisen kermakakun. Toivoinkin ystävältäni teemaan sopivia kakkuja suklaisena, joten täytekakun kaveriksi saatiin suklaisemmat teemakakut. Keskimmäisemme on Super Mario- fani, joten voitte kuvitella ilon, jonka kakku sai aikaan. En ollut kertonut hänelle tästä etukäteen, joten yllätys oli suuri kakun nähdessään. Halusin tietysti myös omaa valmistumistani juhlistaa teemakakulla. Tarkoitus oli ensin yhdistää molemmat teemat samaan kakkuun, mutta J toivoi saavansa tehdä molemmille omat. En vastustellut ;) 

 Yleensä olen erittäin innokas lastenkutsujen järjestäjä, mutta tämä kevät on ollut aika uuvuttava ja olenkin ollut vähän laiska niiden suhteen. Esikoisemme täytti helmikuussa 7v ja mietiskelin kaverisynttäreiden järkkäilyä. Sitten päätin ehdottaa tytölle, kelpuuttaisiko hän leffaillan kavereiden kanssa synttäreiden viettotavaksi. Ihme kyllä se kelpasi ja viisi hänen kaveriaan tuli meille leffailtaa viettämään. Pakko sanoa, että helpoimmat lastenkutsut ikinä ;) Tarjoiluthan oli tietysti sitten leffailtaan sopivat...

Tämä lomaviikko ei ole alkanut kovinkaan vahvasti: flunssa iski. Nämä ensimmäiset päivät onkin mennyt pötkötellessä, mutta jospa loppuviikko menisi paremmin. Tänään käytiin kouluun tutustumassa esikoisen kanssa. Sinänsä jännä päivä, mutta toisaalta taas ei.. Hän nimittäin jatkaa samassa ryhmässä 1lk ja 2lk, jossa on eskarivuotensakin viettänyt eli tuttu ryhmä, tutut kaverit ja tutut opettajat ovat vastassa syksylläkin.. Ehkä se kuitenkin vähän jännittää, että tosiaan ensi syksynä meidän perheessä on pikkukouluainen <3 

Eilen istuttelin vähän ruusuja kukkapenkkiin ja mietin kuumeisesti mitähän tuonne pihalle väriä tuomaan istuttelisin. Tässä vaiheessa vuotta aina harmittelen, etten syksyllä istuttanut mitään kasvamaan.. Olisi ihana nähdä kuinka värit loistaa pihalla :) Ehkä tänä syksynä olen fiksumpi ja laitan vähän kevättä varten sipuleita tulemaan... Ehkä liljoja? Tai tulppaaneja? :) Saa nähdä :) En ole aikaisemmin ollut perinteisten ruusujen suurin ystävä, mutta nyt olen hurahtanut niihin... Erityisesti valkoiset ja vaaleanpunaiset <3 Katsotaan tuleeko pihasta lopulta pelkkä ruusutarha kun riittävästi vauhtiin pääsen :D Vadelmapensaita pihasta löytyy viime vuoden aikaan saannoksina, toivotaan, että ne tuottaa kivasti marjoja :) Ainakin viime kesänä saatiin jo suut makeaksi :) Lisäksi tilliä ja ruohosipulia ainakin laitetaan kasvamaan.. Ja ehkäpä mansikoita :)

Toukokuu toivoa täynnä.

Sen verran hektistä on syksystä asti ollut, että ei ole ehtinyt ajatellakaan sitä, että saisi aikaiseksi istuttua alas ja kirjoittaa kuulumisia ihan ajan kanssa. Eikä sitä aikaa kyllä tunnu nytkään olevan. Tai no ei ainakaan niin, että voisin ajatuksen kanssa keskittyä kirjoittamaan mitä meille kuuluu. Tälläkin hetkellä isommilla lähtee vähän liian villiksi Kimbleä pelatessa ja puolet keskittymisestä menee siihen.

No, joka tapauksessa. Kevät on edennyt niin pitkälle, että opinnot ovat viikkoa vaille purkissa. Siis ihan oikeasti, enää viikko.  Työt olisi tarkoitus aloittaa tämän kuun puolivälin jälkeen (meinasin kirjoittaa, että ensi kuussa, mutta niin vaan se toukokuu onkin jo..) ja kesä menee niiden kanssa. Syksyn suhteen suunnitelmat on avoinna ja suunnitelma a ja b on valmiina. Jännityksellä odotan kumpi toteutuu vai toteutuuko kumpikaan :) Katsotaan sitä sitten syksymmällä.

http://www.keepcalm-o-matic.co.uk/p/keep-calm-and-just-graduate-74/

Meille kuuluu siis ihan hyvää. Kaikki ei ole mennyt tämän kevään aikana suunnitelmien mukaisesti ja vastaan on tullut takaiskujakin. Mutta pääasiassa on pakko sanoa, että palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Paljon on suunnitelmia tulevaisuuden suhteen ja toivonkin, että yksi toisensa jälkeen saadaan toteutettua. Nyt ensimmäinen asia kuitenkin on se, että suoriudun ensi viikon valmistumiskeskustelustani, saan valmistumiseen liittyvät hakemukset eteenpäin ja vihdoin tutkintotodistuksen käsiini tämän kuun lopussa. Sen jälkeen katsotaan mitä ovea lähdetään avaamaan ensimmäisenä. :)  Viikon päästä on tarkoitus juhlia valmistumista ja keskimmäisen syntymäpäiviä "tuplajuhlien" parissa :)

Tämä kevät on ollut kiireinen ja haastava aikataulutuksineen. Oon ollu välillä tosi väsynyt, kiukkunen ja stressaantunut. Mutta nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä... Tuntuu vähän hullulta, että vapaa-ajan voi käyttää ihan kaikkeen muuhun kuin koulutehtävien kimpussa. Mitähän kaikkea keksinkään tehdä tällä kaikella vapaa-ajallani? ;)

Kesän suhteen ei ole ihan hirveesti suunnitelmia tehtynä. Oma kesäni menee töissä, joten yhteistä lomaa ei tule olemaan. Jotain pieniä viikonloppureissuja ehkä voisimme tehdä, lapset varmasti odottavat ainakin huvipuistoilemaan pääsemistä. Ehkä pääasiassa keskitymme nauttimaan elämästämme vähän tasapainottuneen arjen keskellä, kun on oikeasti aikaa hengittää ja nähdä se kaikki mitä ympärillä jo on. Pienin askelin kohti niitä haaveita, joita on ehditty tässä vuosien aikana rakentaa.. Nyt on aika taas kääntää uusi sivu elämässä ja katsoa millaisia juonen käänteitä seuraava luku tuo tullessaan... Sen verran tiedän, että mun omissa käsissäni se käsikirjoitus ei kyllä ole. :)

Syksyinen aherrus on täydessä vauhdissa.

Tosiaan, aika on kiitänyt taas sellasta vauhtia, että välillä oon miettiny blogin päivittelyä ja siihen se on jäänyt. Ei vaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään. :) Nyt siis muutama sananen...

Syksy on pitkällä eikä enää ollenkaan se parhain ja kaunein syksy, josta eniten pidän. Silti viileät päivät ja lähestyvän talven tuntu on mun mieleeni :) Aurinkoiset syyspäivät ovat ihan parhaita, kun ilmat on sellaiset että ulkoilu on mielekästä eikä ole liian kuuma tai kylmä. Aurinko paistaa ja syksyn värit loistaa upeina.

Meidän kukkapenkki on pääasiassa jo kuihtunut, mutta siellä edelleen yksi sinnikäs jaksaa taistella :) Äitini toi tuon minulle synttärilahjaksi kesällä ja kyllä tahtoa pienestä näyttää löytyvän! Päivä päivältä näyttää kukoistavan entistä kauniimpana ja upeampana :) 

 Kouluaherrus on tosiaan luentojen ja työpajojen osalta minun osaltani ohitse! Tänä syksynä kuukauden verran oli luentoja ja erilaisia työpajoja tai simulaatioita, mutta oon niin helpottunut, kun voin sanoa, että se oli siltä osin siinä! :) Nyt vielä toki tehtäviä vino pino ja harjoitteluja melkeen 30 viikkoa, mutta kyllä tämä tästä! :) Toukokuussa kaikki työ palkitaan, kun saan paperit käsiini :)

Aloitin tänään harjoittelun, jota olen odottanut vuosikausia. Odotan niin innolla tulevia kolmea viikkoa ja toivon, että saan vahvistusta tulevaisuuden suunnitelmiini. Olen vuosia tuntenut, että äitiyshuolto on oma juttu ja se vahvistuu päivä päivältä :) Tämä harjoittelu toivottavasti antaa paljon!

 Meidän isommat lapset lähtivät tänään isovanhempieni matkassa syyslomaa viettämään mökille. Jäimme siis mieheni ja kuopuksen kanssa pitämään kotia pystyssä. Mieheni pitää nyt loput isyyslomansa pois, joten saavat nauttia kuopuksen kanssa toistensa seurasta päivät :) Otin illalla oman pienen hetken, teetä Taika-mukista, suklaata ja avotakka, mikäs sen parempaa! :) Sisustaminen on lähellä sydäntä ja vähän väliä tulee suunniteltua uusia juttuja. Harmi vaan, että rahat näin opiskelijabudjetilla ei ihan kaikkea mahdollista ja taas toisaalta... Meillä esimerkiksi seinät ovat edelleenkin väriä vailla, koska en vaan ole kyennyt tekemään mitään lopullisia päätöksiä väreistä tai tapeteista, on ehkä parempi, ettei ole vielä mitään laitettu ;) Mieli muuttuu tässäKIN asiassa aika tiuhaan :)

 Olen jo jonkun aikaa miettinyt, että pitäisi kokeilla tehdä parmesankanaa. :) Päätin sitten kokeilla ja hyväähän siitä tuli :) Lapsetkin tykkäsivät :P Ensi kerralla tosin olen vähän rohkeampi maustaessani, koska nyt oli vähän "pliisu" makumaailma :)

Vietettiin miehen kanssa ilta ilman tietokoneita, telkkaria, puhelimia.... Ihan vaan istuttiin kahdestaan, juteltiin ja pohdiskeltiin maailman menoa. :) Meidän ehdoton ykkösherkku on juustot suolakekseillä :) Viiniä emme kumpikaan tykkää juoda, joten laseissa on tyylikkäästi Cokista :D

Tähän vielä lopuksi laitan meidän 6v esikoisen taidonnäytteen :) Hänen piirustuksiaan on laatikot pullollaan, koska niitä tulee niin tiheään tahtiin! :) En tiedä mistä piirustusinnostuksensa on perinyt, mutta se on kyllä ihan ehdoton mielipuuha :) 

 

Meidän arki tulee olemaan aika hektistä jatkossa, mutta yritän käydä ihan omaksi iloksenikin tänne päivittelemässä vähän kuulumisia sillon tällön. :) Ehkä vielä jossain vaiheessa koittaa päivä, jolloin töiden jälkeen ei tarvitse murehtia rästissä olevia koulutehtäviä pätkääkään vaan voi keskittyä ihan täysillä vapaa-ajan viettoon :) Sitä päivää odotan!

- Suvi