Salil eka, salil vika.. Eikös?

Liikunta ja minä. 

(Seuraavan postauksen taidan tehdä sitten teemalla Ruoka ja minä. Siitä tulee mielenkiintoista..)

Mä vietin lapsuuteni joukkuevoimistelun parissa, jonne löysin tieni 7-8- vuotiaana. Sen siivittämänä mentiin aina 7-8-luokalle asti, jolloin oli "parempaakin tekemistä" ja tyhmyyksissäni lajin lopetin. Oon katunu sitä päätöstä vähän väliä siitä asti. 

Opiskeluaikoina liikuin lähinnä koulumatkoilla, jolloin kävelin juna-asemalta koululle. Eli ei kovin hikistä hommaa ollut... Mutta parempi sekin kuin ei mitään. Sitten muutinkin oppilaitoksen asuntolaan ja liikuin lähinnä asuntolasta kouluun ja takasin.. Ehkä muutaman sata metriä varmaan päivän aikana. Ja niin, kyllähän sen sitten tietää, kun ei takapuoltaan juuri mihinkään liikuta ja ruoka maistuu, miten siinä käy. 

No, joka tapauksessa. Esikoisen odotuksen aikaan minulla todettiin raskausdiabetes, jonka vuoksi ehkä onneksikin, ruokavalio oli tiukka. Raskauskiloja tuli kohtuudella. Toisen odotuksen aluksi oli edellisestä jäljellä muutama hassu kilo (raskaus alkoi esikoisen ollessa vähän alle puolivuotias) ja tietysti sitten sain useamman lisää. Toisen raskauden jälkeen kuitenkin päätin tehdä asialle jotain ja sainkin itseäni niskasta kiinni.. Kuntosalijäsenyyden ja ryhmäliikuntatuntien avulla sain kiloja putoamaan. Hetkeksi...

Opiskelujen alkaessa oli aika todella kortilla ja varsinkin aluksi aikaa treenaamiselle jäi tosi vähän. Tuntui hölmöltä maksaa isoa kuukausimaksua jäsenyydestä, jota ei kuitenkaan päässyt hyödyntämään riittävästi. Lopetin salijäsenyyteni ja näin ollen liikunta koostui lähinnä koulumatkakävelystä. Opintojen aikaan valmensin kyllä pieniä joukkuevoimistelijan alkuja, mutta en siellä kyllä voi sanoa liikkuneeni ihan hirveästi. 

Keväällä 2012 liikuntakärpänen puraisi taas ja liityin uudelleen kuntosalin jäseneksi. Sain pudotettua kevään-kesän 2012 aikana 10kg ja kunto koheni huomattavasti :) Liikunta jatkui syksyn ajan ja kun tulin raskaaksi joulukuussa 2012, alkoi liitoskivut hyvin äkkiä vaivata niin, ettei liikkumisesta tullut juuri mitään. Onnekseni jo tekemäni työ pelasti minut ja uhmasin todennäköisyyksiä saamalla kahdesta sokerirasituskokeesta raskausaikana priimat arvot ja vältin raskausdiabeteksen (kahdessa aiemmassa raskaudessa se siis oli). Jälleen kerran laitoin kortin tauolle liitoskipujen siivittelemänä.. Palasin liikunnan pariin synnytyksen jälkeen aktivoimalla jäsenyyteni uudelleen. Liikuin säännöllisen epäsäännöllisesti keväällä ja kesällä 2014, kunnes opinnot jatkuivat syksyllä.. Ja voin kertoa, että opintojen loppuun saaminen on vienyt multa kaiken mahdollisen energian ja ajan eikä liikuntaharrastukset olleet yksinkertaisesti mahdollisia, ainakaan säännöllisesti..

Nyt sitten, kun opiskelut on ohi ja vapaa-aikaa jää muuhunkin kuin kouluhommien takia koneella istumiseen niin olenkin päättänyt ottaa härkää sarvista ja tehdä asioille jotain. Salijäsenyys olisi ehkä se toimivin ratkaisu mulle, koska nautin suunnattomasti ryhmäliikuntatunneista (mm. Balance, Pump, Zumba...), mutten aio nyt sitoutua mihinkään saliin. Olen päättänyt herättää eloon sen saman juoksukärpäsen, joka puraisi jo keväällä 2012! Juoksutreenin lisäksi aion tehdä kotona treeniä kahvakuulaa ja youtubea hyödyntäen :D Eli bodybalancea en aio unohtaa, sen verran lähtemättömän vaikutuksen se on tehnyt, vaan hyödynnän netistä löytyviä videoita :) 

Olen ollut pienten tavoitteiden ihminen aina. Tai siis tykkään asettaa sellaisia pieniä tavoitteita matkan varrelle, jotka motivoivat eteenpäin. Viime kesänä oli tavoitteena seistä 1min käsillä.. No, se saavutettiin, mutta uutta ei asetettu tilalle. Nytpä olenkin päättänyt, että keskityn notkeuden palauttamiseen sekä vartalonhallintaan ja otan venyttelyt vahvasti mukaan :) Hyödynnän kotitreeneissäni voimistelutaustaani siinä, mitä teen ja miten :) Trampoliinikin on tuossa pihalla vasta hankittuna... Ehkä jossain vaiheessa uskallan siihenkin käydä pomppimaan pelkäämättä sen hajoamista :D

Syksymmälle olen suunnitellut kyllä ryhmäliikuntaa, mutta katsotaan nyt.. Kerron siitä tarkemmin, jos päätän lähteä juttuun mukaan! :)

Matkaa on, mutta niin on aikaakin! Mikään kiire ei ole ja siksipä olenkin varma, että onnistun. -15kg tuntuu nyt hurjalta ja raskaalta saavuttaa, mutta eipä sitä ylimääräistä ole kiva mukanakaan kantaa. Täysillä tsempillä vaan eteenpäin.. Ehkä kesällä 2016 peilistä katsoo taas se sama Suvi kuin kesällä 2012? :)

Tuore terveydenhoitaja AMK!

Nyt on sitten opinnot purkissa ja tämä viikko tarkoitus lomailla ennen töiden alkua. Olen onnekkaassa asemassa, että olen aloittamassa työt paikassa, johon olen kaikki nämä vuodet tähdännyt. Luin aikaisemman postaukseni, jossa kirjoittelin, että toivon olevani tässä pisteessä valmistumisen kynnyksellä. Ei ole ihan jokaiselle luokkatoverille riittänyt terveydenhoitajan töitä, joten olen enemmän kuin kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Lyhyt pätkähän se näin alkuun on, mutta tärkeää työkokemuksen kannalta.

Viikonloppuna vietettiin minun valmistujaisiani ja keskimmäisen 6-vuotis syntymäpäivää :) Ihana ystäväni J leipoi kakut juhliini toiveideni mukaan. Perinteisesti oma mummini on leiponut täytekakun juhliin kuin juhliin ja myös tällä kertaa hän teki perinteisen kermakakun. Toivoinkin ystävältäni teemaan sopivia kakkuja suklaisena, joten täytekakun kaveriksi saatiin suklaisemmat teemakakut. Keskimmäisemme on Super Mario- fani, joten voitte kuvitella ilon, jonka kakku sai aikaan. En ollut kertonut hänelle tästä etukäteen, joten yllätys oli suuri kakun nähdessään. Halusin tietysti myös omaa valmistumistani juhlistaa teemakakulla. Tarkoitus oli ensin yhdistää molemmat teemat samaan kakkuun, mutta J toivoi saavansa tehdä molemmille omat. En vastustellut ;) 

 Yleensä olen erittäin innokas lastenkutsujen järjestäjä, mutta tämä kevät on ollut aika uuvuttava ja olenkin ollut vähän laiska niiden suhteen. Esikoisemme täytti helmikuussa 7v ja mietiskelin kaverisynttäreiden järkkäilyä. Sitten päätin ehdottaa tytölle, kelpuuttaisiko hän leffaillan kavereiden kanssa synttäreiden viettotavaksi. Ihme kyllä se kelpasi ja viisi hänen kaveriaan tuli meille leffailtaa viettämään. Pakko sanoa, että helpoimmat lastenkutsut ikinä ;) Tarjoiluthan oli tietysti sitten leffailtaan sopivat...

Tämä lomaviikko ei ole alkanut kovinkaan vahvasti: flunssa iski. Nämä ensimmäiset päivät onkin mennyt pötkötellessä, mutta jospa loppuviikko menisi paremmin. Tänään käytiin kouluun tutustumassa esikoisen kanssa. Sinänsä jännä päivä, mutta toisaalta taas ei.. Hän nimittäin jatkaa samassa ryhmässä 1lk ja 2lk, jossa on eskarivuotensakin viettänyt eli tuttu ryhmä, tutut kaverit ja tutut opettajat ovat vastassa syksylläkin.. Ehkä se kuitenkin vähän jännittää, että tosiaan ensi syksynä meidän perheessä on pikkukouluainen <3 

Eilen istuttelin vähän ruusuja kukkapenkkiin ja mietin kuumeisesti mitähän tuonne pihalle väriä tuomaan istuttelisin. Tässä vaiheessa vuotta aina harmittelen, etten syksyllä istuttanut mitään kasvamaan.. Olisi ihana nähdä kuinka värit loistaa pihalla :) Ehkä tänä syksynä olen fiksumpi ja laitan vähän kevättä varten sipuleita tulemaan... Ehkä liljoja? Tai tulppaaneja? :) Saa nähdä :) En ole aikaisemmin ollut perinteisten ruusujen suurin ystävä, mutta nyt olen hurahtanut niihin... Erityisesti valkoiset ja vaaleanpunaiset <3 Katsotaan tuleeko pihasta lopulta pelkkä ruusutarha kun riittävästi vauhtiin pääsen :D Vadelmapensaita pihasta löytyy viime vuoden aikaan saannoksina, toivotaan, että ne tuottaa kivasti marjoja :) Ainakin viime kesänä saatiin jo suut makeaksi :) Lisäksi tilliä ja ruohosipulia ainakin laitetaan kasvamaan.. Ja ehkäpä mansikoita :)

Toukokuu toivoa täynnä.

Sen verran hektistä on syksystä asti ollut, että ei ole ehtinyt ajatellakaan sitä, että saisi aikaiseksi istuttua alas ja kirjoittaa kuulumisia ihan ajan kanssa. Eikä sitä aikaa kyllä tunnu nytkään olevan. Tai no ei ainakaan niin, että voisin ajatuksen kanssa keskittyä kirjoittamaan mitä meille kuuluu. Tälläkin hetkellä isommilla lähtee vähän liian villiksi Kimbleä pelatessa ja puolet keskittymisestä menee siihen.

No, joka tapauksessa. Kevät on edennyt niin pitkälle, että opinnot ovat viikkoa vaille purkissa. Siis ihan oikeasti, enää viikko.  Työt olisi tarkoitus aloittaa tämän kuun puolivälin jälkeen (meinasin kirjoittaa, että ensi kuussa, mutta niin vaan se toukokuu onkin jo..) ja kesä menee niiden kanssa. Syksyn suhteen suunnitelmat on avoinna ja suunnitelma a ja b on valmiina. Jännityksellä odotan kumpi toteutuu vai toteutuuko kumpikaan :) Katsotaan sitä sitten syksymmällä.

http://www.keepcalm-o-matic.co.uk/p/keep-calm-and-just-graduate-74/

Meille kuuluu siis ihan hyvää. Kaikki ei ole mennyt tämän kevään aikana suunnitelmien mukaisesti ja vastaan on tullut takaiskujakin. Mutta pääasiassa on pakko sanoa, että palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Paljon on suunnitelmia tulevaisuuden suhteen ja toivonkin, että yksi toisensa jälkeen saadaan toteutettua. Nyt ensimmäinen asia kuitenkin on se, että suoriudun ensi viikon valmistumiskeskustelustani, saan valmistumiseen liittyvät hakemukset eteenpäin ja vihdoin tutkintotodistuksen käsiini tämän kuun lopussa. Sen jälkeen katsotaan mitä ovea lähdetään avaamaan ensimmäisenä. :)  Viikon päästä on tarkoitus juhlia valmistumista ja keskimmäisen syntymäpäiviä "tuplajuhlien" parissa :)

Tämä kevät on ollut kiireinen ja haastava aikataulutuksineen. Oon ollu välillä tosi väsynyt, kiukkunen ja stressaantunut. Mutta nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä... Tuntuu vähän hullulta, että vapaa-ajan voi käyttää ihan kaikkeen muuhun kuin koulutehtävien kimpussa. Mitähän kaikkea keksinkään tehdä tällä kaikella vapaa-ajallani? ;)

Kesän suhteen ei ole ihan hirveesti suunnitelmia tehtynä. Oma kesäni menee töissä, joten yhteistä lomaa ei tule olemaan. Jotain pieniä viikonloppureissuja ehkä voisimme tehdä, lapset varmasti odottavat ainakin huvipuistoilemaan pääsemistä. Ehkä pääasiassa keskitymme nauttimaan elämästämme vähän tasapainottuneen arjen keskellä, kun on oikeasti aikaa hengittää ja nähdä se kaikki mitä ympärillä jo on. Pienin askelin kohti niitä haaveita, joita on ehditty tässä vuosien aikana rakentaa.. Nyt on aika taas kääntää uusi sivu elämässä ja katsoa millaisia juonen käänteitä seuraava luku tuo tullessaan... Sen verran tiedän, että mun omissa käsissäni se käsikirjoitus ei kyllä ole. :)